Jos sen on oltava niin - Osa 4

Osa 1
Osa 2 

Osa 3

Vessakäynnin aikana Martinan mieleen tuli noin 72 kysymystä, mutta hän päätti kuitenkin kysyä erään vessakäynnin jälkeen mieleen tulleen kysymyksen.

• Miten ja miksi autat minua vielä joidenkin kuukausien ajan?”, kysyi Martina.
• Esimerkiksi siksi, että herättää epäilyksiä, jos et pidä vanhempiisi yhteyttä ollessasi vaihto-oppilaana. Minä ja Fanni toimimme vanhempinasi.
• Onhan minulla omatkin vanhempani.
• Valitettavasti ei ole. Et ole enää Martin Brodyr. Martin Brodyr on tästä lähtien oudosti kadonnut.
• Nyt tämä alkaa jo mietityttää. Onko kaikki entinen elämäni ja siihen kuuluneet ihmiset on siis todella taaksejäänyttä elämää?
• On tietysti mahdollista, että joskus hamassa tulevaisuudessa olet tekemisissä jonkun entiseen elämääsi kuuluneen kanssa. Minun on kuitenkin pakko suositella, että et kerro kenellekään kuka olit.
• Ei tämä ole yhtään hauskaa. En enää tiedä olisinko halunnut tätä, jos olisin tiennyt, että hinta on niin kova.
• On sitä pahempiakin kohtaloita.
• Kuten mikä?

Yllättäen Elisa alkoi nyyhkyttämään. ”Usko tai älä, mutta olen kateellinen sinulle. Oma yritykseni tulla naisihmiseksi oli lyhyt ja päättyi ikävästi.”, aloitti Elisa tilityksensä. ”Nyt olen aika ymmälläni”, kommentoi Martina. ”Tätä on vaikea kertoa lyhyesti, mutta yritän kuitenkin”, sanoi Elisa ja aloitti tarinansa.

Kahdeksan vuotta sitten olin vielä ihminen ja nainen miehen kehossa. Olin 18-vuotias ja asuin Kelviällä vanhempieni luona. Olin kertonut äidilleni todellisesta identiteetistäni ja aikomuksestani muuttaa Helsinkiin ja hakeutua sukupuolenkorjaushoitoihin. Äitini ei ollut erityisen innostunut asiasta, sanoi rukoilevansa, että luopuisin aikeestani ja kielsi ehdottomasti kertomasta isälle.

Eräänä yönä laukaus kajahti tunsin voimakasta kipua rinnassani. Ja sitten kaikki pimeni. Myöhemmin tuonpuoleisessa sain tietää, että isäni oli löytänyt äitini muistilistan rukouspuhelimeen soittamista varten ja yksi aiheista oli ollut: Karkoita Eliaksesta se riivaaja, joka saa hänet haluamaan muutosta pojasta tytöksi. Isäni oli tietysti suuttunut, mutta päätti hankkia varmuuden asiasta epäsuoralla tavalla. Illalla hän oli sängyssä aloittanut keskustelun asiasta.

• Miksei Elias muka saisi muuttua tytöksi?. Ehkä se on hänen parhaakseen.
• Mitä? Miten oikein sait tuon tietää? Näit sen lapun. Senkin urkkija. Ja oletko tosiaan sitä mieltä, että hänen suunnitelmassaan ei ole mitään vikaa? Aiotko sitten panna häntä vai oletko jo tehnyt niin, senkin pervo.
• Niin, no voi se tietysti olla vain jokin päähänpisto.
• Vai päähänpisto! Paholaisen työtä se on! Tai sitten sinun sairaan tekosi seurausta.
• Vai minua siitä syytät. No on kai sitten parempi, että löysin sen lapun, muuten olisisin ehkä täysin yllättäen herännyt ilman munia.
• En minä sinua syyttänyt, kun hän kertoi. Vasta nyt, kun puolustelit hänen sairasta toivettaan, jonka oletkin sinä tainut hänen päähänsä panna, nimenomaan panna.
• Haista ämmä värkkis! Oletko muka nähnyt minun käyttävän Eliasta seksuaalisesti hyväksi tai oletko joltain sellaista kuullut?
• No en, mutta kai sinulla siihen tilaisuuksia olisi ollut.
• Entä sitten sinä? Yhdessä viilaisitte kynsiänne. Kaunarit Eliakselle ostit muka sillä verukkeella, että jääkiekko näytti hänen mielestään siltä, että apinat ovat ruvenneet siivoamaan.
• Mutta hän sanoi jääkiekkoa nähdessään: ”Kato, apinat on ruvenneet siivoomaan.” .
• Enkelikiiltokuvia hänen albumiinsa ostit ja saippuakuplien puhallusjutskan.
• Asioiden jakaminen tyttöjen ja poikien juttuihin on patavanhoillista!
• Disney-prinsessakortteja hänelle lähettelit hänen ollessaan kesällä mummin luona ja ehdotit, että hän koulun naamiaisiin Mannerheimiksi pukeutuisi.
• No okei, mutta ajattelin, että hän on onnellisempi kun saa olla mies omalla tavallaan.
• Mies omalla tavallaan! Ja nyt hän haluaa muuttua naiseksi.
• No ehkä tämä on minun vikani, mutta kyllä hänen täytyy luopua aikeestaan. Hän ei tule ikinä olemaan minulle tytär, eikä jumalalle.
• Eikä minulle