Jos sen on oltava niin - Osa 3

Osa 1
Osa 2
Osa 4

Kun Martina havahtui, käkikello kukkui. Hänellä oli nyt huomattavasti enemmän vaatetta päällä. Hänellä oli melko tiukat viininpunaiset housut sekä harmaa pooloneule, jossa oli viininpunaiset hihansuut, kaulus ja helma. Hän huomasi, että Elisa istui hänen vieressään hymyillen. Tämä olento, joka oli aluksi ärsyttänyt häntä oli nyt syypää siihen, että hän oli onnellisempi kuin koskaan. ”Kiitos todella paljon”, sanoi Martina halatessaan Elisaa silmät kosteina. ”No älä nyt liioittele, sitä paitsi vaatehankinnoista vastasi ystäväni Fanni asioimalla Elloksella”, sanoi Elisa virnuillen. ”Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä muodonmuutoksesta, jota ilman näyttäisin ehkä aika koomiselta näissä vaateissa, ja housut saattaisivat puristaa eräästä paikasta”, virnuili Martina takaisin.

”Nyt on kuitenkin aika alkaa suunnitella tulevaa”, ilmoitti Martina, ja jatkoi: ”Vaikka sinulla on nyt mieleisesi keho, ei tilanteesi ole ihan helppo. Et voi mennä ja kertoa kaikille, että keiju muutti sinut tytöksi. Joudut pöpilään eikä asiaa auta se, ettei alkuperääsi pystytä selvittämään.”. ”Vaikea olla eri mieltä, mutta kuinka elämäni sitten jatkuu?”, ihmetteli Martina ja joutui nyt miettimään oliko sittenkin tullut tehtyä väärä päätös. ”Mutta minulla on juonikas suunnitelma”, sanoi Elisa ja jatkoi: ”Lähdet uudella identiteetilläsi vaihto-oppilaaksi Kanadaan. Kuulostiko hyvältä?”. ”Ei sentään haukannut paahtoleipää. Miten voisin vastata kysymykseen joka herättää enemmän kymysyksiä kuin kentälle kesken Wimbledonin finaalin päässyt viuhahtaja huomiota”, mietti Martina. 

- Hmm... annas kun sulattelen tätä hetken ja voinko käydä vessassa?
- Meikkaamassa, pissalla, kakalla vai panemassa?
- Etkö tiedä kysymättäkin? Ja mikä ihmeen vaihtoehto tuo viimeinen on? Kenen kanssa muka?
- No voisin herättää Alen ja Jykän.
- Ei kiitos!
- Mutta ota ihmeessä käsilaukkusi, siellä on jotain mitä saatat tarvita.
- Mutta enhän minä edes osaa meikata.
- En tarkoittanut sitä.
- No mitä sitten?
- Kyllä se selviää.

Elisa antoi Martinalle mustan kaksikahvaisen nahkaisen käsilaukun ja neuvoi hänelle reitin vessaan. ”Mikähän se jutska on mitä saatan tarvita? Ei kai hän vain tarkoita, että minulla on ”ne päivät” ja käsilaukusta löytyy ”niitä siteitä”. Vessassa Martina huomasi, että istuin oli jätetty ylös. ”No onneksi on vain pissa... ...ai niin. Man, I feel like a woman .”, hän ajatteli huomattavasti sarkastisemmin kuin Shania Twain biisissään. Martina laski istuinrenkaan. ”Jumalauta!” hän huudahti. ”Joku lorottanut sellaisella hehtaarisihdillä, että pissaa on selkänojan alaosassa ja istuinrenkaalla. Sillä on varmaan monihaarainen virtsaputki. Ei saisi varmaan kaikkea pissaansa osumaan valtamereenkään, vaikka olisi kahlannut siihen kaulaansa myöten. Olisipa minulla Savett Super Cleanejä.”. Martina löysikin käsilaukustaan niitä ja vielä pienen pakkauksen kertakäyttökäsineitä. ”Onpas tosi hieno ranskalainen manikyyri”, hän ihasteli ennen kuin veti hanskat käteen. Sitten hän pyyhki ihmisuroksen merkkailut ja heitti Savettin ja käsineet vessan roskikseen. ”Nyt uskallan sentään istua pöntölle, mutta jotenkin kyllä haluaisin kostaa sille sottapytylle. Mutta kävikö vessassa Ale vai Jykä vai oliko tämä vanhempaa perua? Toisaalta minulla on kostettavaa Alelle ja Jykälle monesta muustakin jutusta.”, Pohti Martina housuja laskiessaan (niitä oli kahdet, hänellä ei ollut sukkahousuja vaan mustat polvisukat) ja pöntölle istuessaan. ”Jos vaikka liimaisin heiltä molemmilta vehkeen sisäreiteen siten, että he eivät pysty pissamaan kuin istualtaan. Mutta millä liimalla? Ehkä käsilaukusta löytyy”. Martina löysikin käsilaukustaan Plastic Padding Repair Extreme-liimaa.

Selvittyään ensimmäisestä vessakäynnistä tyttönä Martina toteutti kostosuunnitelmansa. Liimattuaan molempien poikien penikset heidän sisäreisiinsä, hän mietti jättäisikö heiltä housut alas. ”Taidan kuitenkin pukea heille housut takaisin, on jotenkin hauskempaa, että heillä kestää hieman kauemmin tajuta kuinka pahasta ongelmasta on kyse.”, hän päätti. Sen tehtyään hän meni takaisin huoneeseen jossa Elisa odotti häntä. ”Taisit tehdä aika julman pilan Alelle ja Jykälle”, kommentoi Elisa. ”Sopivan julman”, vastasi Martina itsevarmana. ”Olisi tosin vielä vähän julmempi, jos olisit nostanut WC-istuimen”, täsmensi Elisa. ”Ai niin...”, sanoi Martina hieman harmistuneena, ja kääntyi lähteäkseen takaisin vessaan. ”Ei tarvitse, hoidin asian taikavoimalla, kuten myös sen, että heillä on rakot täynnä, kun he heräävät”, virnuili Elisa. ”Heh, heh”, säesti Martina. ”Mielenkiintoista muuten, että et halunnut seksiä Alen ja Jykän kanssa, mutta vedit heiltä kuitenkin housut alas ja koskit heidän kulleihinsa.”, virnuili Elisa. ”No olenhan minä kulleja nähnyt”, virnuili Martina. ”Totta kai sinä olet kulleja nähnyt, senkin likainen pikkuhuora!”, sanoi Elisa tekovihaisena ja läimäytti Martinan takapuolta kämmenellään. ”Auh! Tosi vitsikästä!”, äännähti ja manaili Martina hieman punastuneena. ”Niin, mutta millaisia kysymyksiä sinulla on mielessäsi? Minun on pakko kysyä, sillä kykyni kuulla ajatuksesi alkaa vähitellen haihtua. Vaikka autankin sinua vielä muutaman kuukauden ajan, eivät ajatuksesi enää minulle kuulu.”, sanoi Elisa. ”Luojan kiitos”, ajatteli Martina.