Jos sen on oltava niin - Osa 4

Osa 1
Osa 2 

Osa 3

Vessakäynnin aikana Martinan mieleen tuli noin 72 kysymystä, mutta hän päätti kuitenkin kysyä erään vessakäynnin jälkeen mieleen tulleen kysymyksen.

• Miten ja miksi autat minua vielä joidenkin kuukausien ajan?”, kysyi Martina.
• Esimerkiksi siksi, että herättää epäilyksiä, jos et pidä vanhempiisi yhteyttä ollessasi vaihto-oppilaana. Minä ja Fanni toimimme vanhempinasi.
• Onhan minulla omatkin vanhempani.
• Valitettavasti ei ole. Et ole enää Martin Brodyr. Martin Brodyr on tästä lähtien oudosti kadonnut.
• Nyt tämä alkaa jo mietityttää. Onko kaikki entinen elämäni ja siihen kuuluneet ihmiset on siis todella taaksejäänyttä elämää?
• On tietysti mahdollista, että joskus hamassa tulevaisuudessa olet tekemisissä jonkun entiseen elämääsi kuuluneen kanssa. Minun on kuitenkin pakko suositella, että et kerro kenellekään kuka olit.
• Ei tämä ole yhtään hauskaa. En enää tiedä olisinko halunnut tätä, jos olisin tiennyt, että hinta on niin kova.
• On sitä pahempiakin kohtaloita.
• Kuten mikä?

Yllättäen Elisa alkoi nyyhkyttämään. ”Usko tai älä, mutta olen kateellinen sinulle. Oma yritykseni tulla naisihmiseksi oli lyhyt ja päättyi ikävästi.”, aloitti Elisa tilityksensä. ”Nyt olen aika ymmälläni”, kommentoi Martina. ”Tätä on vaikea kertoa lyhyesti, mutta yritän kuitenkin”, sanoi Elisa ja aloitti tarinansa.

Kahdeksan vuotta sitten olin vielä ihminen ja nainen miehen kehossa. Olin 18-vuotias ja asuin Kelviällä vanhempieni luona. Olin kertonut äidilleni todellisesta identiteetistäni ja aikomuksestani muuttaa Helsinkiin ja hakeutua sukupuolenkorjaushoitoihin. Äitini ei ollut erityisen innostunut asiasta, sanoi rukoilevansa, että luopuisin aikeestani ja kielsi ehdottomasti kertomasta isälle.

Eräänä yönä laukaus kajahti tunsin voimakasta kipua rinnassani. Ja sitten kaikki pimeni. Myöhemmin tuonpuoleisessa sain tietää, että isäni oli löytänyt äitini muistilistan rukouspuhelimeen soittamista varten ja yksi aiheista oli ollut: Karkoita Eliaksesta se riivaaja, joka saa hänet haluamaan muutosta pojasta tytöksi. Isäni oli tietysti suuttunut, mutta päätti hankkia varmuuden asiasta epäsuoralla tavalla. Illalla hän oli sängyssä aloittanut keskustelun asiasta.

• Miksei Elias muka saisi muuttua tytöksi?. Ehkä se on hänen parhaakseen.
• Mitä? Miten oikein sait tuon tietää? Näit sen lapun. Senkin urkkija. Ja oletko tosiaan sitä mieltä, että hänen suunnitelmassaan ei ole mitään vikaa? Aiotko sitten panna häntä vai oletko jo tehnyt niin, senkin pervo.
• Niin, no voi se tietysti olla vain jokin päähänpisto.
• Vai päähänpisto! Paholaisen työtä se on! Tai sitten sinun sairaan tekosi seurausta.
• Vai minua siitä syytät. No on kai sitten parempi, että löysin sen lapun, muuten olisisin ehkä täysin yllättäen herännyt ilman munia.
• En minä sinua syyttänyt, kun hän kertoi. Vasta nyt, kun puolustelit hänen sairasta toivettaan, jonka oletkin sinä tainut hänen päähänsä panna, nimenomaan panna.
• Haista ämmä värkkis! Oletko muka nähnyt minun käyttävän Eliasta seksuaalisesti hyväksi tai oletko joltain sellaista kuullut?
• No en, mutta kai sinulla siihen tilaisuuksia olisi ollut.
• Entä sitten sinä? Yhdessä viilaisitte kynsiänne. Kaunarit Eliakselle ostit muka sillä verukkeella, että jääkiekko näytti hänen mielestään siltä, että apinat ovat ruvenneet siivoamaan.
• Mutta hän sanoi jääkiekkoa nähdessään: ”Kato, apinat on ruvenneet siivoomaan.” .
• Enkelikiiltokuvia hänen albumiinsa ostit ja saippuakuplien puhallusjutskan.
• Asioiden jakaminen tyttöjen ja poikien juttuihin on patavanhoillista!
• Disney-prinsessakortteja hänelle lähettelit hänen ollessaan kesällä mummin luona ja ehdotit, että hän koulun naamiaisiin Mannerheimiksi pukeutuisi.
• No okei, mutta ajattelin, että hän on onnellisempi kun saa olla mies omalla tavallaan.
• Mies omalla tavallaan! Ja nyt hän haluaa muuttua naiseksi.
• No ehkä tämä on minun vikani, mutta kyllä hänen täytyy luopua aikeestaan. Hän ei tule ikinä olemaan minulle tytär, eikä jumalalle.
• Eikä minulle

Jos sen on oltava niin - Osa 3

Osa 1
Osa 2
Osa 4

Kun Martina havahtui, käkikello kukkui. Hänellä oli nyt huomattavasti enemmän vaatetta päällä. Hänellä oli melko tiukat viininpunaiset housut sekä harmaa pooloneule, jossa oli viininpunaiset hihansuut, kaulus ja helma. Hän huomasi, että Elisa istui hänen vieressään hymyillen. Tämä olento, joka oli aluksi ärsyttänyt häntä oli nyt syypää siihen, että hän oli onnellisempi kuin koskaan. ”Kiitos todella paljon”, sanoi Martina halatessaan Elisaa silmät kosteina. ”No älä nyt liioittele, sitä paitsi vaatehankinnoista vastasi ystäväni Fanni asioimalla Elloksella”, sanoi Elisa virnuillen. ”Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä muodonmuutoksesta, jota ilman näyttäisin ehkä aika koomiselta näissä vaateissa, ja housut saattaisivat puristaa eräästä paikasta”, virnuili Martina takaisin.

”Nyt on kuitenkin aika alkaa suunnitella tulevaa”, ilmoitti Martina, ja jatkoi: ”Vaikka sinulla on nyt mieleisesi keho, ei tilanteesi ole ihan helppo. Et voi mennä ja kertoa kaikille, että keiju muutti sinut tytöksi. Joudut pöpilään eikä asiaa auta se, ettei alkuperääsi pystytä selvittämään.”. ”Vaikea olla eri mieltä, mutta kuinka elämäni sitten jatkuu?”, ihmetteli Martina ja joutui nyt miettimään oliko sittenkin tullut tehtyä väärä päätös. ”Mutta minulla on juonikas suunnitelma”, sanoi Elisa ja jatkoi: ”Lähdet uudella identiteetilläsi vaihto-oppilaaksi Kanadaan. Kuulostiko hyvältä?”. ”Ei sentään haukannut paahtoleipää. Miten voisin vastata kysymykseen joka herättää enemmän kymysyksiä kuin kentälle kesken Wimbledonin finaalin päässyt viuhahtaja huomiota”, mietti Martina. 

- Hmm... annas kun sulattelen tätä hetken ja voinko käydä vessassa?
- Meikkaamassa, pissalla, kakalla vai panemassa?
- Etkö tiedä kysymättäkin? Ja mikä ihmeen vaihtoehto tuo viimeinen on? Kenen kanssa muka?
- No voisin herättää Alen ja Jykän.
- Ei kiitos!
- Mutta ota ihmeessä käsilaukkusi, siellä on jotain mitä saatat tarvita.
- Mutta enhän minä edes osaa meikata.
- En tarkoittanut sitä.
- No mitä sitten?
- Kyllä se selviää.

Elisa antoi Martinalle mustan kaksikahvaisen nahkaisen käsilaukun ja neuvoi hänelle reitin vessaan. ”Mikähän se jutska on mitä saatan tarvita? Ei kai hän vain tarkoita, että minulla on ”ne päivät” ja käsilaukusta löytyy ”niitä siteitä”. Vessassa Martina huomasi, että istuin oli jätetty ylös. ”No onneksi on vain pissa... ...ai niin. Man, I feel like a woman .”, hän ajatteli huomattavasti sarkastisemmin kuin Shania Twain biisissään. Martina laski istuinrenkaan. ”Jumalauta!” hän huudahti. ”Joku lorottanut sellaisella hehtaarisihdillä, että pissaa on selkänojan alaosassa ja istuinrenkaalla. Sillä on varmaan monihaarainen virtsaputki. Ei saisi varmaan kaikkea pissaansa osumaan valtamereenkään, vaikka olisi kahlannut siihen kaulaansa myöten. Olisipa minulla Savett Super Cleanejä.”. Martina löysikin käsilaukustaan niitä ja vielä pienen pakkauksen kertakäyttökäsineitä. ”Onpas tosi hieno ranskalainen manikyyri”, hän ihasteli ennen kuin veti hanskat käteen. Sitten hän pyyhki ihmisuroksen merkkailut ja heitti Savettin ja käsineet vessan roskikseen. ”Nyt uskallan sentään istua pöntölle, mutta jotenkin kyllä haluaisin kostaa sille sottapytylle. Mutta kävikö vessassa Ale vai Jykä vai oliko tämä vanhempaa perua? Toisaalta minulla on kostettavaa Alelle ja Jykälle monesta muustakin jutusta.”, Pohti Martina housuja laskiessaan (niitä oli kahdet, hänellä ei ollut sukkahousuja vaan mustat polvisukat) ja pöntölle istuessaan. ”Jos vaikka liimaisin heiltä molemmilta vehkeen sisäreiteen siten, että he eivät pysty pissamaan kuin istualtaan. Mutta millä liimalla? Ehkä käsilaukusta löytyy”. Martina löysikin käsilaukustaan Plastic Padding Repair Extreme-liimaa.

Selvittyään ensimmäisestä vessakäynnistä tyttönä Martina toteutti kostosuunnitelmansa. Liimattuaan molempien poikien penikset heidän sisäreisiinsä, hän mietti jättäisikö heiltä housut alas. ”Taidan kuitenkin pukea heille housut takaisin, on jotenkin hauskempaa, että heillä kestää hieman kauemmin tajuta kuinka pahasta ongelmasta on kyse.”, hän päätti. Sen tehtyään hän meni takaisin huoneeseen jossa Elisa odotti häntä. ”Taisit tehdä aika julman pilan Alelle ja Jykälle”, kommentoi Elisa. ”Sopivan julman”, vastasi Martina itsevarmana. ”Olisi tosin vielä vähän julmempi, jos olisit nostanut WC-istuimen”, täsmensi Elisa. ”Ai niin...”, sanoi Martina hieman harmistuneena, ja kääntyi lähteäkseen takaisin vessaan. ”Ei tarvitse, hoidin asian taikavoimalla, kuten myös sen, että heillä on rakot täynnä, kun he heräävät”, virnuili Elisa. ”Heh, heh”, säesti Martina. ”Mielenkiintoista muuten, että et halunnut seksiä Alen ja Jykän kanssa, mutta vedit heiltä kuitenkin housut alas ja koskit heidän kulleihinsa.”, virnuili Elisa. ”No olenhan minä kulleja nähnyt”, virnuili Martina. ”Totta kai sinä olet kulleja nähnyt, senkin likainen pikkuhuora!”, sanoi Elisa tekovihaisena ja läimäytti Martinan takapuolta kämmenellään. ”Auh! Tosi vitsikästä!”, äännähti ja manaili Martina hieman punastuneena. ”Niin, mutta millaisia kysymyksiä sinulla on mielessäsi? Minun on pakko kysyä, sillä kykyni kuulla ajatuksesi alkaa vähitellen haihtua. Vaikka autankin sinua vielä muutaman kuukauden ajan, eivät ajatuksesi enää minulle kuulu.”, sanoi Elisa. ”Luojan kiitos”, ajatteli Martina.

Jos sen on oltava niin - Osa 2

Osa 1
Osa 3
Osa 4

”Oikein hienoa Martina, osaat jo tyttömäisiä maneereita”, virnuili Elisa. ”Martina? Ounasteluni siitä, että muutit minut tytöksi ovat siis totta.”, sanoi Martina tuohtuneena. ”Kyllä, muutin sinut parhaan kykyni mukaan ikäiseksesi tytöksi, ja oikein kaunis sinusta tulikin”, sanoi Elisa hymyillen. ”Teen sinulle naisvartalon tutuksi varsin perusteellisesti, niinhän hän sanoi. Toivattavasti hänen käsityksensä kauniista ei ole kovin outo”, mietti Martina, ja hieman kavahti jälkimmäistä ajatustaan. ”Hetkinen, eikös tämän pitäisi olla minulle katastrofi, kuten kenelle tahansa pojalle. Mitä siis väliä olenko kaunis vai ruma. Toisaalta ei voi olla haittaakaan, että saisin taas liikkua. Yritän siis vakuuttaa hänet, että olen rauhoittunut”, pohti Martina. ”On turha kuluttaa aikaa siihen, että kuvailisin olemustasi sinulle, on helpompaa, että katsot peilistä.”, sanoi Elisa. ”Lukiko se ajatukseni”, ihmetteli Martina. Martina tunsi jähmetyksen haihtuvan. Aluksi hän kokeili rintavarustustaan. ”Tuntuvatpa isoilta”, ajatteli, mutta katsoi sitten alaspäin ja tajusi myös käsiensä pienentyneen. ”Ole varovainen siirtyessäsi peilin eteen, et ole vielä tottunut korkeisiin korkoihin.”, varoitti Elisa. Martina siirtyi peilin ääreen lyhyin askelin ja mietti: ”Niin, minähän olen vielä alaikäinen. Mutta näissä tamineissa näytän kyllä sellaiselta tytöltä, joka ratkaisee tilapäisen rahapulan jollain muulla keinolla kuin pikavipillä. Miksi nämä verkkosukatkin?”. ”Mutta ovat nuo vaaleanpunaiset kukat rintaliivitopissani ja pikkareissani aika hempeitä”, tuumi Martina hymyillen. ”Ja kaunis hymykin minulla ja ihanat vaaleat hiukset... ...Hei! Mitä minä oikein ajattelen? En minä ole tyttö! Tämä on väärin! Vai onko?”, mietti Martina hämilllään.

Martina huomasi selkänsä takana nahkaisen sohvan, ja kävi siihen istumaan. ”Jos haluat tutustua kehoosi tarkemmin, niin siitä vaan, sinunhan se on.”, neuvoi Elisa. ”Jos tämä sittenkin on unta” pohti Martina ja päätti nipistää itseään käsivarresta. ”Auh!”, inahti Martina tuntien lievää kipua, ja hänen mieleensä tuli Eppu Normaalin lyriikka ”Tiedän mikään ei palaa ennalleen”[1]. ”No tuota en ihan tajunnut. On sinulla ennenkin ollut käsivarret ja tuntoaisti. Mikset mielummin vaikka katsoisi miltä rintasi näyttävät? Voit esimerkiksi vetää rintaaliivitoppisi olkaimet alas.”, ehdotti Elisa. ”Tosiaankin tuhma keiju, ja lesbokin. Toisaalta se saattaa auttaa minua saamaan varmuuden itsestäni, jos paljastan rintani tässä peilin edessä. Jos olen henkisesti poika, en varmaan pysty edes katsomaan niitä”, ajatteli Martina, tarttui rintaliivitoppinsa olkaimiin ja veti ne niin alas, että molemmat rinnat paljastuivat kokonaan. Ei tuntunut pahalta katsoa, päinvastoin. ”Aivan ihanat”, ajatteli Martina hymyillen. ”Ei mitkään hyttysenpuremat, muttei aivan valtavatkaan. No joo, ehkä ennemmin pienehköt kuin suurehkot, mutta en minä haluaisikaan raskasta velvollisuutta koko kylän ruokkijana.”, tuumi Martina ja hymyili entistä leveämmin. Sitten hän vakavoitui tajutessaan, että hänen ajatuksensa kulkivat yhä vakaammin sitä rataa, että elämä, tai niin sanottu elämä Martinina oli taakse jäänyttä ja hyvä niin. Hän yritti kehitellä tilanteesta kuplettilaulua: ”Se on menolippu, kun rintaliivit tippuu... No tuo oli kaksim... monipuolisia ajatuksia herättävää.”. ”Tarkastanpa sitten vielä alakerrankin. It's all gone Martin Brodyr”, ajatteli Martina entisen identiteettinsä muistoksi. ”No, eipä minun tarvitse enää häpeillä vehkeeni kokoa, tai siis pienuutta. Kaksi reikää on parempi kuin yksi, kai? Missähän vaiheessa kuukautiskiertoni on? Kai minulla sellainen on, olisihan kurjaa, jos en olisi lisääntymiskykyinen?”, mietti Martina, mutta ryhtyi kuitenkin vielä epäröimään: ”Olenko aivan varma tästä? Enkö haluaisi muuttua takaisin, vaikka Elisa tarjoaisi siihen mahdollisuutta?”

”Minulla on sinulle tärkeää asiaa”, aloitti Elisa, ja jatkoi: ”Vaikka olenkin tuhma keiju, en ole paha. En halua tehdä elämästäsi kärsimystä. Jos et halua olla tyttö, voin muuttaa sinut takaisin sellaiseksi kuin olit, sillä lisäyksellä että sinulla on vampyyrihampaat.”. ”Hei! Tuo ei ole reilua!”, protestoi Martina. ”No, okei juuri sellaiseksi pojaksi kuin olit. Mutta se on lopullista, mikäli minusta kiinni on. Sama koskee sitä, että haluat pitää sen habituksen, joka sinulla taikani ansiosta nyt on.”, sanoi Elisa vakavana. ”Paljonko minulla on miettimisaikaa”, kysyi Martina. ”Keskipäivään asti”, ilmoitti Elisa osoittaen käkikelloa, joka sijaitsi yhä sohvalla istuvaan Martinaan nähden oikealla olevalla seinällä. Aikaa keskipäivään oli alle viisi minuuttia. ”Tuosta siis tuli se tikitys, tai tulee edelleen, mutta ehdin jo tottua siihen”, mietti Martina. ”Alle viisi minuuttia aikaa tehdä todella tärkeä päätös. Tämä on vähän kuin siinä unessani, jossa alaston ihminen muuttui nopeaan tahtiin miehestä naiseksi ja päinvastoin, ja kuulin äänen ”Sinun täytyy valita”. Tuntuu oudolta, ettei tuollaisen unen näkeminen pahemmin järkyttänyt minua. Moni olisi varmaan miettinyt onko ihan seonnut.”, ajatteli Martina ja nousi seisomaan. Hän kompuroi muutaman askeleen eteenpäin, ja mietti:”Nämä korot ovat liian korkeat aloittelijalle. Äh, nyt tuhlaan kallista aikaa epäolennaisiin ajatuksiin. Mutta mikä sitten on olennaista?, mietti Martina vetäessään rintaliivitopin takaisin ylös.

”Voi luoja, kunpa saisin mieleeni jotain, joka antaisi varmuuden”, mietti Martina peilin edessä epätoivoinen ilme kasvoillaan. Äkkiä hänen mieleensä tuli kuva hämmästyneestä pikkutytöstä ja hänen äänensä, joka sanoi:”Mutta eihän Martin ole tytön nimi.”. ”Mitä ihmettä tuo oikein oli? Tiedän kyllä, että minulla oli lapsena kavereina paljon tyttöjä, mutta mitään tuollaista en ennen ole muistanut.”, ihmetteli Martina. ”Voiko tuo olla ihan feikki muisto? Jos ei, niin miksi hän sanoi niin. Voisiko todella olla niin, että viisivuotiaana ajattelin, että väärästä kehostani huolimatta minun on saatava olla yksi tytöistä. Mutta onko minulla mitään muuta muistoa, joka valaisisi asiaa lisää?” pohti Martina. Äkkiä hän muisti myös, kuinka oli päiväkodin pihalla leikkimässä tyttöjen kanssa, ja yksi tädeistä tuli sanomaan: ”Pitää sinun poikienkin kanssa leikkiä.”. Se oli kuin kylmä suihku niskaan, sillä Martin tiesi tasan tarkkaan, miksi se sanottiin juuri hänelle eikä kenellekään muulle tytölle. Eihän täti sitä kenellekään sellaiselle olisi sanonut, joka hänellekin oli tyttö. ”Ei ollut helppoa olla tyttö pojan kehossa, mutta onneksi en ole enää!”, ajatteli Martina ja nosti kätensä tuuletukseen. ”Tämä on selvä, mutta pitääkö minun odottaa kahteentoista, ennen kuin voin aloittaa uuden elämäni?”, mietti Martina. Äkkiä hän tunsi leijuvansa ja menetti hetkeksi tajuntansa.

Jos sen on oltava niin - Osa1

Osa 2 
Osa 3 
Osa 4

Martin Brodyr oli erilainen 16-vuotias poika. Hän ei juurikaan puhunut alapääjuttuja, ei käyttänyt ollenkaan alkoholia, eikä katsellut pornoa. Hän oli hämmentynyt, kun pojat kyselivät, pitääkö hän naisissa enemmän tisseistä vai takapuolista, koska ei ollut sellaisia ajatellut. Päästäkseen tilanteesta hän kertoi pitävänsä enemmän tisseistä.

Martinin ensimmäisenä lukiopäivänä jo ylä-asteelta tutut Jykä ja Ale ja pyysivät Martinia ruokavälkällä katsomaan pornoa. Ensin hän kieltäytyi, mutta pienten maanittelujen jälkeen hän suostui. ”Ei kai siihen kuolekaan”, hän ajatteli. Kun sitten mentiin Jykän kotiin pojat menivät Jykän huoneeseen. Jykä laittoi DVD:n pyörimään. Siinä oli hyvin rintava musta nainen, joka mustan miesnäyttelijän iloksi kaivoi tissinsä esille vaaleanpunaisista rintaliiveistään alta kymmenen sekunnin ja mies alkoi sitten nuolla niitä. ”Henkevään” dialogiin kuului mm. se että mies kehui naisen tissien olevan niin isot, että niillä voisi ruokkia koko kylän. Sitten siihen tuli toinen vielä uhkeampi nainen, jonka tissit inspiroivat ”toiseksi jääneen” naisen kehumaan, että niillä ruokkisi koko kansan. Martin ei kuitenkaan halunnutkaan katsoa vaan tuijotti mieluummmin tietokoneen näppäimistöä. Muut pojat huomasivat sen ja alkoivat kiusoitella. ”Se on tietokoneen näppäimistö, etkö ole ennen sellasta nähnyt?”, kysyi Ale. Jykä ja Ale käänsivät hänen päänsä väkisin kohti ruutua ja venyttivät hänen yläluomiaan ylöspäin, niin ettei hän saanut silmiään kiinni. ”Lopettakaa”, aneli Martin ”Silmiä alkaa kirvelemään, kun niitä ei saa edes räpsäytettyä”.

Sitten pojat keksivät muka nerokkaan pilan. Jykä selitti Martinille: ”Me järkätään sulle nainen, mä tiedän yhden tosi hemaisevan. Sen nimi on Linda. Se on kyllä melkein 40-vuotias, mutta sillä on tosi isot tissit, kuin lehmän utareet. Se asuu tässä rapussa, Ale käy hakemassa sen. Kohta pääset tositoimiin.”. Ovi kävi ja joku pojista poistui. Martin oli vielä Jykän huoneessa, joten hän ei nähnyt kuka. Vähän ajan päästä ovikello soi. ”Hei, missäs se söpöläinen on”, kimitti Ale yrittäen kuulostaa naiselta siinä täysin epäonnistuen. ”Jos tuo on oikea nainen, minä olen teinimutantti-ninjakilpikonna”, ajatteli Martin. ”Se on tuolla peremmällä, se on vähän ujo, sillä on vielä poikuus tallella”, selitti Jykä. ”Ei ole kauan” kimitti Ale. ”Mene sinä odottamaan tuohon huoneeseen, me tuodaan se sinne.”, sanoi Jykä. ”Ihanaa, tuskin maltan odottaa!” Ale tuli hakemaan Martinin huoneesta, tarttui häntä napakasti ranteesta ja lähti vetämään kohti huonetta, jossa pojat uskottelivat ”Lindan” odottavan Martinia. ”Kohta poikuutesi on mennyttä”, virnuili Jykä. Ale työnsi Martinin huoneeseen ja sulki oven.

Martinin hämmästys oli melkoinen, kun hän huomasi, ettei ollutkaan huoneessa yksin. Sängyllä istui hoikka nuoren näköinen nainen jolla oli pitkä mutta vyötäröstä alaspäin harsomainen musta-harmaa mekko, sen päällä musta vyötärökorsetti, mustat korkoavokkaat ja verkkosukat, pitkät laineilevat musta-harmaat hiukset ja voi pyhät pyssyt SIIVET JA TUNTOSARVET! ”Onko tuo keijuasu joku vitsi vai onko se ihan pöpi”, ajatteli Martin, mutta päätti keksiä jotain kohteliasta. ”Olet hyvin säilynyt, Linda”, kehui Martin, kun luuli naisen olevan se josta Jykä oli puhunut. ”En ole mikään Linda, olen Elisa”, sanoi nainen. Ja vaikka voisin muuttaa Alen ja Jykän vaikka vanhoiksi paviaaneiksi, aion nyt toteuttaa sen minkä Jykä sinulle lupasi ja tehdä lopun poikuudestasi. ”Muuttaa paviaaneiksi? Kuvitteleeko se tosiaan olevansa jokin maaginen olento?”, ajatteli Martin. ”En kuvittele, vaan olen”, sanoi Elisa. ”Häh, lukiko se ajatukseni?”, ihmetteli Martin, eikä hämmennykseltään edes osannut vastustella, kun Elisa laittoi kädet hänen niskansa taakse ja suuteli häntä. Martin tunsi kylmän tunteen kaikilla ihoalueilla joita vaatteet olivat peittäneet, ja huomasi vaatteidensa kadonneen. ”Vaatteeni katosivat? Tämän täytyy olla unta. Nipistän itseäni.”, ajatteli Martin, mutta huomasi sitten ettei pystynyt liikkumaan. ”Apua!”, hän huusi. Se sentään onnistui. Mutta Ale ja Jykä eivät kuulleet. Elisa oli langettanut heidän päälleen loitsun joka pimensi tajunnan vaikka he pysyivätkin jaloillaan. Kun loitsun vaikutus lakkaisi, he luulisivat sulkeneensa Martinin huoneeseen ihan äsken. ”Tämä ei ole reilua, anna minun mennä!”, huusi Martin. ”Ei käy, ei ennen kuin homma on hoidettu”, vastasi Elisa. ”Sitä edesauttaisi yhden ruumiinosan jäykkyys, koko kehon jähmettäminen ei mielestäni ole tarpeellista. Lisäksi hän on pakottanut minut aika outoon poseeraukseen: Vasen käteni on rinnalla, hieman nännin alapuolella, ja oikea käteni yläreidellä. Ja mikä on tuo tikitys, pommiko?

”Kohta teen sinulle naisvartalon tutuksi varsin perusteellisesti”, virnuili Elisa. ”Tähän mennessä olet tehnyt minun vartaloni varsin paljaaksi ja liikuntakyvyttömäksi”, valitti Martin. ”Jähmetysloitsu on vain sen takia, että se mitä kohta teen... …saattaa tehdä sinut todella kuumaksi”, lausui Elisa joutuen hieman miettimään sanojaan. Hän työnsi kätensä mekkonsa alle kohdasta, jossa reuna ei yltänyt kovin alas, ja kaivoi esiin taikasauvan, jonka toisessa päässä oli penta... ei vaan heartagrammi. ”Heartagrammi ei todellakaan ole mikään Ville Valon keksintö, se on ollut meidän tuhmien keijujen symboli aikojen alusta asti.”, oikaisi Elisa yleistä väärinkäsitystä. Vielä muutama minuutti sitten Martinia olisi huvittanut moinen kapistus, mutta nyt hän tiesi, että tulossa saattaa olla mitä tahansa. Symboli sauvan päässä alkoi hohtamaan ja Elisa kosketti sauvalla Martinin otsaa. Martin tunsi oudon poissaolevuuden tunteen, vähän kuin silloin kun hän oli sängyllään raukeana kuunnellut Madonnan ”What it feels like for a girl”-kappaleen radioversiota. Silloin kaikki ympärillä oleva jotenkin menetti merkityksensä, hän ei tuntenut kehoaan vaan kuuli vain biitin. Nytkin häneltä katosi tietoisuus ympäristöstä ja eikä hän tuntenut kehoaan, mutta tällä kertaa ei ollut mitään biittiä, sen sijaan hän näki silmiensä edessä värikkään psykedeelisen kuvan. Kun hän palasi todellisuuteen (jonka todellisuutta hän tosin epäili), hän ei edelleenkään pystynyt liikkumaan, mutta koetti tuntoaistinsa avulla selvittää mikä hänessä on muuttunut, vai onko mikään. ”Mikä oikein koskettaa olkapäitäni? Tuntuu aivan... ...pitkiltä hiuksilta. Hän siis taikoi minulle pitkät hiukset. Varmaan jollain yliluonnollisella tavalla tiesi, että kävin eilen parturissa. Tuntuu myös siltä, että seison jonkinlaisten voimakkaasti kaltevien korokkeiden päällä. Ja jonkinlaiset vaatteetkin minulla on, muttei mitään kunnollisia. Paita on lyhyt ja hihaton ja sen olkaimet tuntuvat kapeilta. Se myös puristaa rinnan kohdalta, muttei mitenkään tasaisesti. Ihan kuin siinä olisi olisi jotkin kupit, ja kaiken lisäksi oma lihani tuntuu täyttävän ne! Miten se on mahdollista? Eihän minulla ole rintoja, vai... ja alushousut tuntuvat niukoilta ja tiukoilta, mutta en tunne sukukalleuksiani! Voisiko olla, että..? Ehkä sentään pystyn puhumaan?” ajatteli Martin ja päätti ottaa selvän. ”Mitä oik...”, aloitti Martin, mutta huomattuaan äänensä tyttömäiseksi hän alkoi kirkumaan.

Kunnanpuistokemistin virka

Kunnanpuistokemistin viran julistaminen haettavaksi ja viran täyttäminen

444/05/055/2111

pH § 2,62 

Selitys:
Kunnanpuistokemisti Armas Koskenkorva on raitistunut ja siksi irtisanottu kunnanpuistokemistin virasta. Huomioiden viran toimittamisessa menevä ihmisarvo, tulee juopottelua mainostaa mahdollisimman hauskaksi.

Sorvankylän kunnanhallintosäännön 8,8. luvun 4,46 §:n mukaan kunnanhallitus valitsee uuden kunnanpuistokemistin. Hallintosäännön 8,8. luvun 4,44 §:n mukaan viran julistaa haettavaksi se, jonka pakkomielteenä on valittaa kaikesta 24/7 avoinna olevalla internetin keskustelupalstalla. Viran, johon valtuusto valitsee metsänhaltian, julistaa kuitenkin haettavaksi kunnanhallitus.

Hallintosäännön 8,8. luvun 4,45 §:n mukaan virka- ja työsopimussuhteeseen otettavan henkilöstön kelvottomuusehdoista päättää se, joka valitsee henkilön palvelussuhteeseen.

Kunnanvaltuusto on 18.5.2111 §:n 1,010 kohdalla päättänyt, että kunnanpuistokemistin virkaan valittavalta vaaditaan vakava päihdeongelma. Viranhoitovelvollisuuksiin kuuluu kunnanpuistokemistin ja muiden yleishunningollisten tehtävien hoito sekä toimiminen kummallisena puistonpenkinlämmittäjänä ja kunnan istutusten luomulannoittajana.

(Valmistelu: henkilöstöpäällikkö Juhani Kontiovaara, puh. Nokia Lumia)

Kunnanjohtajan esitys:

Kunnanhallitus päättää edistää kunnanpuistokemistin viran hakemista pöytäviinapullon  0,5 l kokoisilla lahjuksilla, joita jaetaan poliitikoille ja urheilijoille sekä turhille julkkiksille.

Samalla kunnanhallitus päättää julistaa haettavaksi kylähullun avohoidon 15.8. - 31.12.2111 väliseksi ajaksi. Varsin viirapäisiltä hakijoilta pyydetään lääkärintodistusta siitä, onko hakija tarpeeksi järjissään avohoitoon.

Päätös:
Vesitys hyväksyttiin.

Toimenpiteet:
Lähetään kaljalle.